Elämää, unelmia ja haaveita kaikella rakkaudellani. Syksy taitaa alkaa jo tulemaan. Aurinko paistaa, mutta ilmassa on kuitenkin syksyinen kylmä tuulahdus. Voi, että minä rakastan syksyä. Niitä ihanan raikkaita, kuulaita ja kirpakoita syysaamuja. Kun aurinko alkaa hiljalleen lämmittää. Hetkiä metsässä, puolukoiden ja sienten perässä. Pimeitä iltoja, jolloin voi kynttilän valossa kietoutua vilttiin. With all my love- blogin Jenna.

Edellisessä postauksessa mainitsin ostaneeni jotain Santaparkista, jossa kävimme viime viikolla. Sieltä löytyi yksi ihana ostospaikka, jossa oli myytävänä pieniä ja kauniita somisteita. Lähinnä kuusenkoristeita, mutta myös sisustustavaraa. Harmikseni en saanut kyseisestä ostospaikasta kuvia, sillä kamerasta loppui akku ja vara-akkukin oli jo käytetty. Alkuun tasolle kertyi monenlaista pikkutavaraa, mutta päätin karsia turhat pois.

Tänä vuonna vaan tulee onnettoman vähän viinimarjoja, saakohan edes mehumarjoja noista pensaista. Surkea kesä oli myös tomaateille! .

Mustikat on nyt juuri niin hyviä, että niitä voisin pistellä suuhuni vaikka millä mitalla! Ja samaa mieltä on täplätypyt, ne syö innoissaan varvut tyhjäksi samalla kun mä yritän saada osan omaankin suuhuni tai ihan ämpäriin asti. Viileä kesä mennä jolkottaa eteenpäin vaikka välillä tuntuu, ettei se ole edes kunnolla alkanut vielä.

Isänpäiväasu täältä vihdoin ja viimein ihmisten ilmoille! Extempore reissu, extempore laukku- makes sense? No kuitenkin jouduin myöntämään tappion kun mies vihdoin ja viimein kiikutti kassin kassalle ja mä jäin rannalle ruikuttamaan. Nappasin valkosen laukun ja laahustin miehen perään jonottamaan häntä koipien välissä. Ei silti, ei mulla ollutkaan vielä isoa valkosta nahkalaukkua joten tulipahan sekin kokoelmaan hankittua. Joten loppu hyvin kaikki hyvin! Voi juma, okei, mä t.